Laita hyvä kiertämään,
ja se löytää takaisin.

”Kun auttaa ihmisiä
henkilökohtaisesti,
näkee työnsä vaikutuksen.
Ja sen tuntee myös sydämessään.”

Cynthia, asiakasneuvoja Cork, Irlanti

Piirretty muotokuva hymyilevästä Cynthiasta, joka katsoo lukijaan. Kuvaan tulee näkyviin piirretty iPad, jonka näytöllä näkyy sydänsymboli. Piirretty muotokuva hymyilevästä Cynthiasta, joka katsoo lukijaan. Piirretty muotokuva hymyilevästä Cynthiasta, joka katsoo lukijaan. Kuvaan lipuu käsin kirjoitettuja ja piirroksin kuvitettuja kirjeitä. Kuvaan lipuu käsin kirjoitettuja ja piirroksin kuvitettuja kirjeitä. Kuvaan lipuu käsin kirjoitettuja ja piirroksin kuvitettuja kirjeitä. Kuvaan lipuu käsin kirjoitettuja ja piirroksin kuvitettuja kirjeitä. Kuvaan lipuu lisää kirjeitä. Kuvaan lipuu lisää kirjeitä. Kuvaan lipuu lisää kirjeitä. Kuvaan lipuu lisää kirjeitä.

Olet kotoisin Ranskasta, mutta työskentelet Applelle Irlannissa?

Vastaus:Kyllä. Applella toki on toimi­pisteitä ympäri Eurooppaa, mutta minun tiimini on toiminut jo vuosia täällä Corkissa. Tänne tulee työn­tekijöitä joka puolelta maailmaa. Parhaillaan meillä taitaa olla edustettuna täällä yli 90 eri kansalaisuutta.

Mikä teet asiakas­neuvoja­tiimissä?

Vastaus:Autan ihmisiä puhelimitse, lähinnä ihmisiä ympäri Eurooppaa. Puhutko siis ranskaa töissä? Oui! Ja englantia vapaa-ajalla? No yritän ainakin! Juuri siksi menin heti mukaan Applen vapaaehtois­toimintaan. Siis oppiaksesi englantia? Juu, siis aluksi. Mutta pian huomasin, että muiden auttaminen on vieläkin palkitse­vampaa kuin vain kielen oppiminen.

”Siinä löytää aidon yhteyden ihmisiin. Ja niin tuntee todella kuuluvansa tänne.”

Millaisia projekteja vapaaehtois­ryhmänne tekee Corkissa?

Vastaus: Monenlaisia asioita. Vaikkapa se on jäänyt mieleen, kun kirjoitimme ja piirsimme kannustavia ja toivoa luovia kirjeitä tänne saapuville pakolaisille. Jonkinlaisia itsetehtyjä tervetulo­toivotuksia siis? Juuri niin, ne kyllä syntyivät suoraan sydämestä. Ja toivottavasti niitä lukemalla uudet tulokkaat oppivat jopa vähän lisää englantia. Tuossahan on jotain tuttua. Todellakin! Vapaaehtoistyössä kaikki osa­puolet oppivat jotain uutta.

”Puhumme yhdessä hyväntekeväisyys­kohteista, jotka merkitsevät meille paljon. Auttaminen on ajattelutapa.”

Mistä keksitte kirje­idean?

Vastaus:Se oli osa kansainvälisen Afrikka-päivän juhlistamista. Löimme hynttyyt yhteen paikallisten hyväntekeväisyys­järjestöjen kanssa Black@Apple Cork ‑yhteisön kautta. Yhteisö on yksi Apple Diversity Networkin haaroista. Olit mukana perustamassa tuota yhteisöä? Täällä Corkissa, kyllä. Muiden paikka­kuntien Black@Apple ‑yhteisöjen jäsenet auttoivat meidät alkuun.

”Diversity Network ‑yhteisöt ovat yksi parhaista jutuista täällä. Me yhdistämme yhteisöjä.”

Voitte siis antaa aikaanne monin eri tavoin?

Vastaus:Annamme muutakin kuin aikaa, sillä Apple antaa hyvän­tekeväisyyteen 25 dollaria jokaista tekemäämme vapaaehtois­työtuntia kohden. Sillä on varmasti vaikutusta. Aivan varmasti. Ja jokainen vieläpä löytää jonkin itselle tärkeän aiheen. On esimerkiksi luonnon­suojeluun tai eläinten hyvin­vointiin liittyvää toimintaa – tai sitten ihmisiin ja heidän keskinäiseen vuorovaikutukseensa keskittyviä juttuja, kuten minun tapauksessani. Olen kotoisin Lyonista eli paljon suuremmasta kaupungista. Mutta siellä en tehnyt näin välitöntä ja suoraa avustustyötä.

”Vapaa­ehtoistyö on avannut silmäni ihmisten tarpeille.”

Kun löytää jotain uutta elämään, sitä tekee täydellä sydämellä.

Vastaus:Jep. Täällä olen auttanut syöpä­potilaita, vanhuksia, kodittomia ja monia muita. Melkein joka viikko, heti siitä hetkestä kun tänne saavuin. Ei ihme, että Apple halusi nimittää sinut Volunteer Championiksi. Rooli järjestely­vastaavana kyllä pelotti aluksi, mutta muut vapaa­ehtoiset kannustivat minua täysillä. He olivat oikeassa: olen nauttinut tästä ja pärjännyt hyvin.

Taidat olla luonnon­lahjakkuus?

Vastaus:Olen kyllä luonnostani empaattinen ja hyvä kuuntelemaan. Se luo hyvän pohjan sille, että osaa sitten auttaa. Samoista ominai­suuksista on apua työssäni Applella, ja tässä kaikessa kehit­tyminen on tietenkin jatkuvaa. Minulle kahden­keskiset kohtaamiset ihmisten kanssa vain jotenkin tuntuvat luonnollisilta. Vapaaehtois­ohjaajani sanoikin minulle ihan alkajaisiksi, että ”Ole vain oma itsesi, muru!” Ja Irlannissa saa siihen muuten tottua, että monet kutsuvat sinua muruksi!

Kuvitus piirretty iPadilla.